Päivä alkoi tänään ihanasti...vauva nukkui tunnin pidempään kun äiti ja sain nauttia aamukahvistani kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa...ehtisin jopa lukemaan lehden läpi, kannesta kanteen. Näitä pieniä hiljaisia, omia, hetkiä oppii kyllä arvostamaan...mutta on se kyllä niin kumma että saman tien kun hetki on vietetty niin odottaa jo innolla että koskas se vauva oikeen herää...ja kun hän vihdoinkin avaa silmänsa ja hymyilee sinulle niin päivä on pelastettu...se vasta onkin ihana päivän aloitus.:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti